Melkoisia viikkoja takana. Tyttöjen harrastuskausi alkoi melkolailla rytinällä. Lauantai aamuna sain ensimmäisen kerran kahteen viikkoon nukkua aamulla. Muina aamuina onkin herätyskello kiekunut.
Isosisko siis pelaa nyt kahdessa joukkueessa ja valmentaa yhtä. Siinä valmennettavassa joukkueessa pelaa pikkusisko. Meillä on jo ollut kaksi turnauspäivää ja kolme peliä. Unohtamatta tietysti harkkoja ja kahta ylimääräistä talkoopäivää pesiksen parissa. Kyllä, niissä meni ihan kokonaista kaksi päivää.
Olen silti ehtinyt antamaan itselleni pari tuntia aikaa viikossa. Ihan luksusta!
Sukulaisissa ei ehditä käymään. Eipä silti niitä täälläkään näy. Ei olla tarvittu lapsenvahtia, eikä apuja muutenkaan. Pärjättävä on näillä mitä on annettu. Minulle on siis turha sanoa, että en mä ehdi, kun . . . sitä,tätä ja tota. Ehtii jos oikeasti haluaa. Meillä ei valitettavasti ole kovinkaan paljon ylimääräistä luppoaikaa. Se aika mitä meillä on olemme perheen kesken mökillä. Rentoudutaan.
Tässä vaiheessa isosisko nauraa ilkikurisesti ja toteaa, että mitä rentoutumista se on, kun te teette siellä töitä koko ajan. Se on kyllä totta, mutta ei se tunnu yhtään työltä. Se on terapiaa, se voimaannuttaa.
Kesä on upeaa aikaa. Nyt ollaankin saatu nauttia paremmasta säästä, kuin viime kesänä yhteensä. Nahka on palanut ja nyt odotan koska se kuoriutuu. Pesiskenttien reunalla saa aina mukavasti aurinkoa. Onneksi meillä on hyvä jengi pesismutseja. Niitä mutseja, jotka uutterasti ja väsymättömästi kulkee mukana lastensa harrastuksessa. Kuskeina, huoltajina, kannustajina ja maksajina. Kentän laidalla on hauskaa, kun on samanhenkisiä mutseja. Voidaan välillä purkaa väsymystä ja tietenkin olla erimieltä, kuin tuomarit kentällä. Ja kannustaa, kannustaa ja kovaa.
Koulut lähenevät loppuaan. Kohta alkaa loma! Voin jo kuulla suvivirren kantautuvan korviini . . . . tule loma, tule pian.
"Mutta aina on notkosta noustu, jos on hutejakin hutkittu. Ei saa hosua, jos meinaa osua. Se on tuhannesti tutkittu"
(Timo Koivusalo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti