Jaksaa, jaksaa

Kas hei..

Ruuhkavuodet ajoi ylitseni ja olen nyt toipumassa suurimmasta käsittelystä. Hengissä olen siis edelleen.

Mitä tapahtui?

Paljonkin tapahtui. Lapset harrastaa yhä ja lisää harrastuksiakin on tullut.

Sain jonkin äkillisen mielenhäiriön ja aloin lukemaan itsestäni lähihoitajaa syksyllä 2019. Kaikki sujui hyvin ja valmistuminen alkoi näyttämään jo hyvältä kevättalvella 2020. Kunnes tuli Korona.

Valmistun siis syksyllä 2020, osaamisalalta lapset ja nuoret. Mikäli koulut on auki ja pystyn suorittamaan näyttöni työpaikallani. 

En saanut lääkitystä mielenhäiriöön, vaan se paheni.

Hain väylä-opintoihin Samk:iin sosionomipuolelle, ja pääsin. Syksyllä 2020 alkaa opiskeluni sitten ammattikorkeakoulussa, työn ohella tietenkin. 

Elämässäni on tapahtumassa myös iso muutos. Painotan sanaa ISO, todellakin ISO.

Elokuussa se alkaa, ja olen kovin miettinyt kirjoitanko täällä blogissa aiheesta. Kyse on tosi ISOSTA elämänmuutoksesta. Tosi henkilökohtaisesta. 

Asian on minulle tosi arka....

hävettäväkin....

Kärsikäämme tiristyskupolista. Antakaamme makkaramme hikoilla ja läskimme sulaa. Nauttikaamme valosta, koska pimeys on taas lähempänä, kuin ennen juhannusta. 

Muistakaa ne turvavälit, yskiminen oikein ja kotiin jääminen kipeänä. Ei anneta tuumakaan periksi koronalle. Se ei sovi suomalaiselle mielenlaadulle.

"Mä tiedän mitä teen, on selkeet tavotteet
Ja nyt mun enää täytyy jaksaa
Vaikka aamul väsyttäis ja moni himaan jäis
Mä tiedän et mun täytyy jaksaa"

- Elastinen feat. Sami Hedberg, Jaksaa jaksaa

Marraskuu

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

Kesällä saatiin terassi viimein johonkin kuntoon. Jätettiin homma kyllä ensi keväällekin. Terassin lattia laudoitus tehtiin kokopitkänä, ei mitään jatkoja. Paljon tuli hukkapätkiä, mutta nekin saatiin käytettyä järkevästi. Pakkohan se koko pitkästä oli tehdä, ettei tule sanomista. Vaikka löytyihän siitä kuitenkin sanomista... huoh.
Samapa se. Minä olen tyytyväinen ja on tämä on tuhat kertaa parempi, kuin se edellinen.
Minäkin oman osuuteni tein, vaikkakin isäntää tässä on suurin kiittäminen. Oli se urkakka tehdä, Suomen kesässä, +32 celciusta. No ensi kesä voi sitten olla huonompi.

Vanha kukkapenkki nurmikon keskeltä sai lähteä ja paikalle tehtiin kestopuusta uusi. Samalla penkin ympärystä laitettiin soralle. Alla on tietysti kangas.

 Kyllä ilme muuttui totaalisesti.

Päivät oli niin kuumia, että vanha kolmiopurjekin sai käyttöä. Eihän se nyt tuohon oikeasti jää.

Ensi keväänä lisätään terassi osuudelle "kattoparruja". Ehkä valokatekin tulee takaisin.

Vatsatauti rantautui keskiviikkona. Isosisko alkoi jo yöllä. Pikkusisko oli kunnossa, kun aamulla töihin lähdin. Ehdein kuitenkin vain tunnin olemaan töissä, kun isosisko jo soitti pikkusiskonkin sairastuneen. 

Melkoinen katastrofi odotti kotona, mutta siitä selvittiin. Käytin kotona olo aikaani hyväksi ja vaihdoin olohuoneeseen jouluverhot. Meillä ei nyt vietetä punaista joulua. Päätin kokeilla jotain uutta. Minulla on uudistumisvimma. Hiuksetkin vaihtoi väriä vaaleasta kirkuvan punaiseen. Eiköhän se riitä, kun minä olen punainen. 

White Christmas

Sillälailla sitten

KESÄLOMA on suomalaisilla kesäaikaan (kesäkuu- elokuu) vietettävä ansaittu loma ansiotyöstä. Se tarkoittaa seuraavia asioita; " Remontoi koti, mökki ja/tai ole apuna sellaisessa. Käy loman aikana etelässä ranta, -tai kaupunkilomalla. Kierrä muutama festari. Käy konserteissa. Lasten kanssa pitää kiertää ainakin kaksi huvipuistoa. Lemmikkieläinten harrastukset pitää kiertää. Lasten harrastukset, leirit ja pelit pitää sijoittua loma-aikaan. Vietä omaa aikaa, älä tee mitään. Ennenkaikkea varmista, että teet enemmän, paremmin ja kalliimin, kuin veljesi, serkkusi, naapurisi tai pomosi."

Lapsilla oli ensimmäinen pesäpalloleiri. Koko viikonloppu joukkueen kanssa yhdessäoloa ja pelejä. Parasta kesässä on juurikin ne pelit.

LASTENREUMA lauseita, joita kannattaa välttää kohdatessa perheen, jossa sairaus on; On niitä pahempiakin sairauksia, siihen ei onneksi kuole, vois kuule olla pyörätuolissa, sehän menee ajallaan pois, ei se ole loppuelämän sairaus, se on lastensairaus (kuten korvatulehdus).

Pikkusisko on vaan ollut kovin kipeä. Molemmat nilkat ja polvet ovat tulehtuneet. Sinnikkäästi hän on silti jaksanut. Ei ole paljoa valitellut. Leirin jälkeen piti olla paikallishoitoaika, mutta siirsivät sitä melkein kolmella viikolla eteenpäin.

Leirin aikana kivut tietenkin yltyivät. Ilma oli kuuma ja nopeatempoinen peli ei anna armoa jaloille. Vaikka hän kuinka rakastaakin pelata, niin pyysi olla pari peliä sivussa, kun sattuu niin paljon. Tietysti oman lisänsä kipuihin toi jännitys. Onneksi isosisko on yksi valmentajista. Hänelle kipujen kertominen on helpompaa ja siskot tuntee toisensa. Pelit meni joukkueelta upeasti. Kuudesta pelistä viisi voitettiin ja viimeisestä tuli tasapeli.

Maanantain paikallishoitoaika tuli. Itse olin sairastunut pari päivää ennen streptokokkiin. Suoraan sanottuna vuosisadan angiina. Minusta ei ollut lähtijäksi. Onneksi sairaalareissulle oli lähdössä myös isäni, joka sitten ajoi takaisin, koska mieheni sairastui reissun aikana. Kuume nousi.
Tiistaina meillä kaikilla oli sitten lääkitys. Pikkusiskolle streptokokki on vaarallinen. Häneltä ei todettu mitään, eikä ollut oireita, vaan hän sai kuurin varmuuden välttämiseksi. Pikkusisko saa sairauteensa biologista lääkettä. Kaikkiin biologisiin lääkkeiden käyttöön liittyy lisääntynyt infektioriski. Pikkusisko oli mielissään, perjantaina ei pistetä Enbreliä. Antibiootti tai penisiliini hoidon aikana tulee biologinen lääke tauottaa.

Paikallishoito tehtiin nukutuksessa. Nilkkoihin pistettiin kaksi pistoa molempiin, ja polviin yksi molempiin. Tyttö oli erittäin reipas, vaikka äiti ei ollutkaan mukana. Elokuussa on kontrolliaika ja sitten katsotaan tilanne.

Olin onneksi hakenut apuvälinelainaamosta pyörätuolin lainaan, jotta ei tarvi sisällä kyhnötellä. Pari päivää pyörittiin tuolin kanssa. Mieheni kahden viikon viimeinen kesälomaviikko alkaa olla lopuillaan. Torstaina lähdimme käymään lapsille luvatulla reissulla Korkeasaaressa. Perjantaina tehtiin melontaretki Kokemäenjoella. Ehdittiin sentään jotain.

Terassiprojekti on venynyt ja paukkunut. Tehdään, kun ehditään. Materiaalit on, kun jollakin olisi vaan aikaa.
Perhe ensin.
Lapset ensin.

Murphyn lait

Pari otetta, jotka allekirjoitan 😀

- Mikään ei ole niin väliaikaista kuin pysyväksi uskottu.

- Jos jokin voi mennä pieleen, se menee varmasti.

- Jos joukko asioita voi mennä pieleen, ne menevät pahimmassa mahdollisessa järjestyksessä.

- Hymyile... huomenna asiat ovat vielä huonommin.

- Niin pientä ei olekaan, ettei sitä voitaisi suhteettomasti paisutella.

- Mahdollisen rajat oppii tuntemaan vain menemällä niiden yli mahdottomaan.

- Älä usko ihmeisiin, luota niihin.

- Ongelman ratkaisu muuttaa ongelmaa.

- Se ei ole virhe, se on ominaisuus.

- Mikään ei ole koskaan niin huonosti, ettei se voisi mennä huonommin.

- Kun asiat ovat muuttuneet huonoista huonommiksi, sama vaihe toistuu.

- Mikään ei milloinkaan ole niin huonoa, ettei se voisi muuttua huonommaksi.

- Kun alkaa olla vaikeata, kaikki lähtevät.

- Kun mikä hyvänsä menee pieleen, on aina joku joka tiesi, että niin siinä kävisi.

- Luonto on aina piilevän vian puolella.

- Piilevä vika ei jää koskaan piiloon.

- Jos odotat, se menee pois.

...tehtyään tuhonsa.

...jos se oli pahaa, se tulee takaisin.

Koska pelataan pesäpalloa?!

Melkoisia viikkoja takana. Tyttöjen harrastuskausi alkoi melkolailla rytinällä. Lauantai aamuna sain ensimmäisen kerran kahteen viikkoon nukkua aamulla. Muina aamuina onkin herätyskello kiekunut.

Isosisko siis pelaa nyt kahdessa joukkueessa ja valmentaa yhtä. Siinä valmennettavassa joukkueessa pelaa pikkusisko. Meillä on jo ollut kaksi turnauspäivää ja kolme peliä. Unohtamatta tietysti harkkoja ja kahta ylimääräistä talkoopäivää pesiksen parissa. Kyllä, niissä meni ihan kokonaista kaksi päivää.

Olen silti ehtinyt antamaan itselleni pari tuntia aikaa viikossa. Ihan luksusta!

Sukulaisissa ei ehditä käymään. Eipä silti niitä täälläkään näy. Ei olla tarvittu lapsenvahtia, eikä apuja muutenkaan. Pärjättävä on näillä mitä on annettu. Minulle on siis turha sanoa, että en mä ehdi, kun . . . sitä,tätä ja tota. Ehtii jos oikeasti haluaa. Meillä ei valitettavasti ole kovinkaan paljon ylimääräistä luppoaikaa. Se aika mitä meillä on olemme perheen kesken mökillä. Rentoudutaan.
Tässä vaiheessa isosisko nauraa ilkikurisesti ja toteaa, että mitä rentoutumista se on, kun te teette siellä töitä koko ajan. Se on kyllä totta, mutta ei se tunnu yhtään työltä. Se on terapiaa, se voimaannuttaa.

Kesä on upeaa aikaa. Nyt ollaankin saatu nauttia paremmasta säästä, kuin viime kesänä yhteensä. Nahka on palanut ja nyt odotan koska se kuoriutuu. Pesiskenttien reunalla saa aina mukavasti aurinkoa. Onneksi meillä on hyvä jengi pesismutseja. Niitä mutseja, jotka uutterasti ja väsymättömästi kulkee mukana lastensa harrastuksessa. Kuskeina, huoltajina, kannustajina ja maksajina. Kentän laidalla on hauskaa, kun on samanhenkisiä mutseja. Voidaan välillä purkaa väsymystä ja tietenkin olla erimieltä, kuin tuomarit kentällä. Ja kannustaa, kannustaa ja kovaa.

Koulut lähenevät loppuaan. Kohta alkaa loma! Voin jo kuulla suvivirren kantautuvan korviini . . . . tule loma, tule pian.

"Mutta aina on notkosta noustu, jos on hutejakin hutkittu. Ei saa hosua, jos meinaa osua. Se on tuhannesti tutkittu"
(Timo Koivusalo)

Kevätkärpäsen purema

Valolla on ihmeellinen vaikutus. Ensin se saa sinut hieman unisemmaksi ja väsyneemmäksi. Ihmisen keho ehkäpä pikkaisen pelästyy valoa, pimeyden jälkeen. Sitten se saa sinut täyteen virtaa. Yhtäkkiä huomaat, ettet enää nuku valveilla ollessasi. Alat miettimään tulevaa kesää. Uutta harrastusta itsellesi. Vaikka juurikin olet myöntänyt itsellesi luvan laiskotella. Keksinyt syitä mikset jaksa. Se kevätkärpänen kun puree niin se on taas menoa. Ken yksin tietää, kuinka kauan purema kestää. Minut tuntien ei välttämättä kovinkaan kauan. Tapoihini kuuluu kyllästyä nopeasti.

Olen sellainen, jolla on yleensä liikaa rautoja tulessa. Sellainen, joka ei kuitenkaan pysty toimimaan, jos rautoja on liian vähän. Hommat yleensä hoidetaan perusteellisesti loppuun, ne mitkä on aloitettu.

Lasten harrastukset ja lapset menee silti aina edelle. Vaikkakin olen liian paksu pikajuoksijaksi, arvostan liikuntaa suuresti. Kannustan lapsiani liikkumaan ja syömään terveellisesti. Tuen heidän harrastuksiaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olen urheilijan äiti suurella sydämellä. Minä tiedän mitä sinun ei kannata syödä tai jättää tekemättä.

Haluan kasvattaa lapsistani sellaisia aikuisia, joilla on terveellinen elämätapa. Vakaat käsitykset itsestään ja tulevaisuudestaan. Realisteja. Vain aika näyttää onnistunko koskaan.

Nyt kuitenkin minua kutsuu urheilu. Penkkiurheilu. Moottoriurheilu.

"Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin...."
(Eppu Normaali. Urheiluhullu)

Kevättä kohti

Viimeinkin alkaa päivä pidentyä ja valo voittaa pimeyden. Kuinka voimallinen tunne tulikaan, kun sai aikaa kellosta siirtää kohti kevättä. Eniten kevään tulossa odotan mustarastaan laulua. Sitä, kun aurinko laskee illalla ja rastas laulaa. Maa tuoksuu, lunta ei enää missään. Pieni, hempeä ja lämmin kevät tuuli puhaltaa.

Ihan kuin se puhaltaisi uutta eloa, uutta alkua, toivoa.

Edellisen päivityksen jälkeen, nuorimman tulehdukset jalkapöydistä parantuivat ilman kortisonipistoja. Mikä oli helpotus, ei tarvinnut pistää. Lääkäri tarkisti vielä kaikki jalkojen nivelet ja totesi ne tulehduksettomiksi. Veriarvot olivat laskeneet alle viitearvojen. Kokeet uusittiin 2 viikkoa sitten ja arvot oli nousseet normaaliksi. Jei!

Yhtä nopeasti, kun kaikki parani, myös huononi.... Jalkakivut pahenivat jälleen. Pesäpalloharkoissakin tuli jo itku, nilkkoihin sattuu liikaa... Kovin vaan yritti olla urhea. Pronaxenia pyysi aamuin illoin ja kuurimaisesti annettiin.

Viimeviikon tiistaina TYKS:in käynnillä todettiin molemmissa nilkoissa tulehdukset. Onneksi lapsemme on kovaa tekoa. Lääkäri ehdotti samalla käynnillä nivelpistoja ilokaasulla. Siinä sitten äitinä lupasin LPS-talon, jos antaa laittaa. Ja niin siinä kävi, että äiti on nyt LPS-taloa köyhempi.

Operaatio jännitti tyttöä tosi paljon. Ensin annettiin kipulääke, laitettiin emlat ja odotettiin noin tunti. Leikittiin leikkihuoneessa, katseltiin LPS-taloja netistä ja touhuttiin muksunurkassa. Toimenpide alkoi. Jalat desinfioitiin, laitettiin liinat ja aloitettiin ilokaasun anto. Lääkäri pysyi neulojensa kanssa etäämmällä, kunnes oli kulunut 3-4 minuuttia ensimmäisestä ilokaasuhenkäyksestä. Nivelet pistettiin, ei elettäkään kivusta tai itkusta. Lääkäri kehui tytön. Ja niin kehui äitikin.

Kotimatka alkoi. Edessä 1,5 tunnin ajo. Onneksi keli oli hieno. Puolen tunnin kuluttua takapenkiltä kuuluu; -Äiti, mulla on pissahätä!
Ok.... Nyt tarvii olla luova. Tyttö ei saa varata vuorokauteen jaloilleen. Pysään linkkaripysäkille ja alan järkeilemään. Tuuppasin tytön kyljelleen, jotta sain housut jalasta. Ja sitten vaan syliin ja ulos pissalle. Siinä se 30 kiloinen retkotti äiteensä sylissä. Yhtään ei sutattu. Homma hoidettu! Yes, i can!

Nyt kotiin!

Älkää silti luulko, että sain heitää jalat pöydälle. Meillä kotona on käsipuoli mies, joka menee viikolla käsikirurgille. Yhtään ei kykene tekemään oikealla mitään. Tai no, olihan hän tänä samana tiistai päivänä vienyt vanhemman tyttäremme röntgeniin ja käynyt itse fysioterapiassa. Huipentumana oli, että nappasi 50 euron pysäköintimaksun. Ehe...

Miksikö vanhempi lapsi röntgenissä?

Hän hyppäsi koulun liikuntatunnilla jalkansa päälle niin, että mursi 3 luuta jalkapöydästä. Jalka kipsattiin polveen saakka ja 4 viikkoa täytyy kipsiä pitää. Kipeä jalka on ollut. Särkylääkettä on mennyt aikalailla maksimi määrä mitä voi tuon ikäiselle antaa. Kipsistä näkyy varpaat. Olemme tässä viimeaikoina seuranneet kuinka ne voivat turvota ja minkälaisia eri värejä niihin voi tulla.
Ensimmäiset harjoituspelitkin olivat juuri, ja eihän niihin sitten päästy. Tytön pitäisi pelata kahdessa, ellei jopa kolmessa eri joukkueessa pesäpalloa kesän aikana. Toivottavasti jalka kuntoutuu paremmin kuin viimeksi.

No mitäs. Minä olen vielä yhtenä kappaleena. Hartaasti toivoen, että kyllä tämä tästä. Valoa kohti, vai mitä se Hieno Åhlgreen putouksessa hoki. 😄😄😄😄

Onhan ne Eputkin suuressa viisaudessaan laulaneet:
-"maailmalle jää joskus toiseksi, mutta sateen jälkeen
sää käy aurinkoiseksi"
aurinkoiseksi.
(Eppu Normaali. Näinhän täällä käy)